Menin keväällä naimisiin Kiinassa ja maaliskuussa aloitimme tuoreen vaimoni Wenin kanssa häämatkan ympäri etelä-Eurooppaa. Tarkoituksena oli matkata Espanjan halki Ranskaan ja sieltä Italian kautta Kreikkaan. Matka kuitenkin katkesi noin kuukauden jälkeen Bordeauxissa iloiseen uutiseen -
meille tulee vauva! Bordeauxista siirryttiin vielä Nizzaan jossa viivyttiin muutama päivä ennen paluuta Suomeen.
Itse vauvauutinen tuli täytenä yllätyksenä. Wenin kuukautiset oli kyllä hieman myöhässä, mutta pientä vuotoa tuli juuri kun aloin olla toiveikas ja kumpikaan ei edes ajatellut että se tapahtuisi tällä kertaa. Vuoto loppui kuitenkin alkuunsa eikä mitään merkkejä kuukautisten alkamisesta enää tuntunut pariin päivään.
Sitten yllättäen Wenin alkoi tehdä mieli pihviä. Wen ei koskaan ole tykännyt lihasta vaan on ollut melkeinpä kasvissyöjä, joten tämä yllättävä lihanhimo vaikutti oudolta! Kun kuukautisia ei vieläkään kuulunut päätin ihan vain varmuuden vuoksi käydä ostamassa raskaustestin. Wen oli vähän skeptinen asian suhteen, mutta päätimme nyt kuitenkin kokeilla... ja positiivinenhan se oli! Viiva näkyi melkein saman tien ja niin selvästi, ettei asiasta jäänyt mitään epäselvää.
Nizzassa tuli kauhun paikat kun Wen huomasi että pikkuhousuissa oli yllättäen hieman verta, samalla tavalla kuin muutama päivä aiemmin oli ollut. Soitin hotellin vastaanottoon joka hälytti paikalle lääkärin. Kello oli yhdeksän illalla, joten ei se ihan halpa keikka ollut, mutta ilman lääkärin vierailua olisi kyllä yöunet jääneet vähiin...
Lääkärin mukaan pieni vuoto ei ole huolestuttavaa ja sitä tapahtuu osassa raskauksista (myöhemmin olen lukenut että syynä on pienten verisuonten katkeilu kohdussa kun istukka kiinnittyy kohdun seinään). Hän tutki Wenin ja totesi kaiken olevan kunnossa. Hän kuitenkin kielsi autoilun ja kirjoitti lähetteen ultraan.
Ultrassa ei kuitenkaan näkynyt mitään, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ajankohta oli tietenkin aivan liian aikainen. Ultrassa myös sanottiin että meidän ei pitäisi ottaa asiaa niin vakavasti; Ranskassa raskauden ensimmäiset kolme kuukauttaa toimitaan luonnon ehdoilla ja ei ole olemassa mitään tutkimuksia eikä hoitoa. Jos raskaus on hyvä ja tarpeeksi vahva, kaikki käy hyvin. Jos se menee kesken, se tarkoittaa että jokin oli vialla ja on parempi että asialle ei edes yritetä tehdä mitään.
Ihan järkevää sinänsä, mutta eihän se tietenkään paljoa siinä tilanteessa mieltä rauhoita. Lääkäri myös sanoi että vitamiinien syönti on turhaa, mutta kävin joka tapauksessa ostamassa purkillisen raskausvitamiineja. Vitamiineista tosin oli se huono puoli että Wenin kiinnostus lihaa kohtaan loppui ja aamupahoinvointi alkoi. Voihan se olla että pahoinvointi ei johtunut pillereistä, mutta joka tapauksessa siinä vaiheessa tuli sitten kiire takaisin Suomeen jotta päästiin kokkaamaan kotiruokaa!
Kuten varmaan arvata saattaa, minulla itsellä ei ihan niin kiire ole ollut kaikkea tuota kamaa vielä hommaamaan, mutta waimolla on ollut sitäkin suurempi hoppu. Ja kukapa sitä raskaana olevalle tytölle sanoo ei? 
