Lähdemme huomenna Wenin kanssa Suomeen! Siitä onkin jo yli kolme vuotta kun viimeksi kotomaassa kävin joten on jo aikakin. Viisumin saaminen kiinalaiselle Wenille oli melkoinen prosessi, kirjoittelen siitä lisää myöhemmin kun on aikaa. Talvinen sää, suomalainen ruoka, jne., jne., tulee olemaan mielenkiintoista nähdä minkälaisen kulttuurishokin tyttö saa. Toivotaan parasta...

Kuvia, juttuja, jne. luvassa tässä lähipäivien ja viikkojen aikana!

Kuten joku varmaan jo minun englanninkielisestä blogista ja foorumilta huomasi, menin naimisiin Pekingissä pari viikkoa sitten suloisen kiinalaisen Wen-tytön kanssa. Häät pidettiin perinteiseen kiinalaiseen tyyliin ja teemana oli Qing (Tsing, suomeksi_) dynastian ajan kuninkaalliset häät. Hääjuhla oli varsin erilainen verrattuna länsimaiseen, erittäin värikäs, äänekäs ja tietenkin iloinen. Tuolta foorumilta löytyy yksi posti jossa on kasa kuvia, ja minun omista albumeista löytyy kolme eri kokoelmaa kuvia myös.

Kiinalaisen perinteen mukaan häät pidetään aamulla, ja varsinaisen seremonian tulee olla kokonaisuudessaan hoidettu puoleen päivään mennessä. Puolenpäivän yli venyminen toisi huonoa onnea. Muutenkin häissä on Feng Shui ja luonnon ja vanhempien kunnioitus voimakkaasti esillä, ja mm. hääpäivä määräytyi Feng Shui -asiantuntijan avulla.

Häiden ensimmäisessä vaiheessa minä johdatin iloisen kulkueen mutkittelevaa reittiä pitkin Wenin "kotiin". Reitti ja "koti" oli tietenkin lavastettu sillä todellisuudessa matka minun kotoani Wenin vanhempien luokse olisi vaatinut hieman enemman kuin kävellen oli mahdollista. Ajatuksena oli lavastaa perinteiden mukainen tilanne jossa sulhanen matkustaa seurueen kera morsiammen kotikylään hakemaan hänet hääpaikalle. Kiina on täynnä pieniä kyliä ja entisaikaan puoliso löytyi yleensä kävelymatkan säteellä jostain lähiseudun kylästä. Kyllä ovat ajat muuttuneet - Wen on kotoisin Kiinasta ja minä kaukaa Suomesta!

Wenin kotona sitten ensin minun piti selvitä muutamasta pienestä haasteesta päästäkseni taloon sisään morsiantani hakemaan. Tässä vaiheessa vielä Wenin kasvot oli peitetty (vanhoissa kiinalaisissa häissä puolisot eivät yleensä edes tunteneet toisiaan ja hääseremonia oli heille ensimmäinen kerta edes nähtä toisensa...) Kun morsian oli turvallisesti mukana, eteen tuli uusi este - talosta ulos päästäkseni minun piti saada Wenin vanhempien lupa. Siinä joutui jo hieman kiinankieltä harjoittamaan, mutta onneksi se lupa sitten kuitenkin tuli ja pääsimme matkaan. Hääkulkueessa oli mukana 8 miehen kantama istuin jossa morsian sitten kuljetettiin hääpaikalle leijonien tanssiessa ympärillä ja musiikin tahdittamana.

Hääpaikalla sitten jouduin maksamaan istuimen kantajille "onnenrahaa" jotta sain heidät luovuttamaan morsiammen minulle! Kyllä oli entisaikaan työn takana avioon pääsy! Sitten vielä muutama tehtävä morsiammelle ratkottavaksi ja pääsimme viimein hääpaikan ovelle. Siellä minun piti jousella ampua matkaan kolme nuolta; yksi taivaalle, yksi maahan ja yksi kohti horisonttia.. Onnistuneen suorituksen jälkeen pääsimme seuraamaan leijonien tanssia ja yllätys yllätys - tanssin jälkeen mokomat siirtyivät oven eteen vaatiman maksua. No, ystäväni Jouni oli bestmanina siinä vierellä varustettuna punaisilla "onnenrahakuorilla" ja maksu hoitui ongelmitta.

Jatkoa sitten varsinaisesta hääseremoniasta joku toinen päivä!

Haluan toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua! Itsellä joulutunnelmaa ei paljoa ole, johtuen lähinnä kahdesta asiasta. Ensinnäkin täällä Kiinassa ei joulua juurikaan juhlita. Joulukrääsää on myynnissä jonkin verran, erityisesti IKEA:sta löytyisi, mutta eihän joulu tietenkään ole pelkästä koristelusta kiinni. On vaikea saada sitä fiilistä jos ihmiset ympärillä eivät ymmärrä mistä on kyse. Ja sitten toinen syy on että olen onnistuneesti flunssan kourissa vuoteenomana. Sattui sopivasti aatonaattoiltana alkamaan ja eiköhän tämä tästä juhlapyhien yli jatku.

No kaikesta huolimatta olen MTV3:n webbivisulta lukenut suomalaisten joulumeiningistä ja mieltä lämmittää muistot lapsuuden jouluista. Hyvää joulua siis kaikille!

Tänään on tuolla jenkkilässä Thanksgiving eli kaiketi suomeksi kiitospäivä, ja siitä alkaa sitten se suuri jouluhärdelli. Suomessa ei muistaakseni niin radikaalia yhden päivän muutosta tapahdu vaan joulutunnelmaan siirrytään tasaisen varmasti syksyn mittaan, mutta yhtälailla melkoista ostos/siivous/ruoanlaitto/yms.-meininkiä se sitten lähempänä joulua joka tapauksessa on.

Viime joulu oli minulle ensimmäinen täällä Kiinassa ja samalla myös ensimmäinen kerta kun joulua ei käytännössä ollut. Täällä joulua ei juhlita eikä millään tavalla virallisesti noteerata, tosin keskustasta löytyy muutama putiikki josta joulukoristeita voi ostaa. Nyt tunnen täältä sentään muutaman muun länsimaalaisen joten katsotaan nyt josko tänä vuonna saisi hieman enemmän joulutunnelmaa aikaiseksi.

Tämä suuri joulukuusi ilmestyi lähimarketin parkkipaikalle viime viikolla... eli täysin kokonaan joulu ei täälläkään ole kadoksissa...

Yksi juttu joka täällä Kiinassa asuessa ei toimi länsimaailman malliin on sähkönjakelu. Nyt on ulkona ukonilma ja sähköt menee poikki vähintään pari kertaa tunnissa. Yleensä katkos on ohi nopeasti mutta toisinaan kestää parikin tuntia. Yritä siinä sitten tehdä töitä kun tiedät että koneesta lähtee virta minä hetkenä hyvänsä...

Onneksi kannettavalla koneella pysyy sentään virta vaikka pöytäkone onkin nyt mustana. Nettiyhteyttä ei ole kun reititinkään ei ilman sähköä toimi, mutta sentään pystyn kirjoittelemaan virtaa odotellessa...


Tässä vaiheessa sähköt vielä päällä... sataa kaatamalla, mutta sitä on vaikea tallentaa kuvaan...


Jossain siellä alla on viemäri, tukossa tietenkin. Kaatosade on tietenkin hyvä aika lähteä syysmyrskyn jälkiä siivoamaan... mutta ei auta kun oli laiska hyvän sään aikaan...


No tästä näkyy hieman sitä sadetta...

Vuoden 2005 alussa asuin vielä Las Vegasissa, jenkkilässä, enkä edes tiennyt että joskus olisin edes matkustamassa Kiinaan. En tiennyt Kiinasta juuri mitään ja itse asiassa se jopa pelotti matkakohteena. Kaikki kuitenkin muuttui hyvin nopeasti ja jo pari kuukautta myöhemmin käytännössä asuin Shenzhenissä, Kiinan eteläosassa lähellä Hong Kongia!

Oli itse asiassa harkinnut muuttamista Japaniin jossain vaiheessa elämää, mutta varsinaista otollista tilaisuutta ei ollut tullut. Sitten 2004 joulun aikoihin sattumalta tutustuin netin kautta suloiseen kiinalaiseen tyttöön. Hän kutsui minut käymään Kiinassa, mutta tietenkään en alkuun ottanut asiaa kovin vakavasti. Sitten aloin miettiä... minulla oli jenkeissä oma pieni firma, mutta sen toimintaa oli vaikea laajentaa maan korkeiden kustannusten vuoksi. Olin ulkoistanut jonkin verran ohjelmistotuotantoa kaukoitään, mutta se oli aina varsin hankalaa pitkien välimatkojen suhteen. Yhtäkkiä Kiina aloi kiinnostaa enemmän - mitä jos tekisin niin hurjan hyppäyksen että muuttaisin koko firman Kiinaan! Kun minulla nyt oli siellä paikallinen tuttu, ei paikanpäälle matkustaminen kuullostanut enää pelottavalta ja lähdin sitten nopeasti matkaan... ja sille tielle jäin!

Kuvat: Yllä minä paikallisen ravintolan ovella ihan alkuaikoina, alla se suloinen tyttö jonka perässä lopulta tänne päädyin.

Elämä Kiinassa on hyvin erilaista kuin lännessä, mutta toisaalta perusasiat on kaikkialla samat. Syöt, nukut, teet työtä... asioiden opetteluun meni aikaa, erityisesti kun täällä käytännössä kukaan ei puhu englantia, mutta kun päivittäiset rutiinit alkaa sujua niin elämä ei tavallaan olekaan niin erilaista. Olen nyt asunut osan elämästäni Suomessa, osan Yhdysvalloissa ja viimeiset vajaat kaksi vuotta Kiinassa. Matkailu avartaa, sanotaan, ja erityisesti ulkomailla asuminen antaa perspektiiviä elämään. En hetkeäkään kadu päätöstä muuttaa tänne, vaikka ei se niin helppoa ole aina ollut. Suurin ongelma on kielimuuri jonka yli ei niin vaan kiivetä. Kiinankielen taitoni on edelleen varsin hatara, ja ystävyyssuhteiden rakentaminen ei huonolla kielipohjalla ole helppoa. Tässä blogissa yritän käydä läpi hieman historiaa täällä ollessa, mitä on tullut opittua matkan varrella, sekä tietty kertoa päivittäisestä elämästä Kiinan malliin.

Alkuajoilta ei ole hirveän hyviä kuvia ikävä kyllä, mutta yritän käydä arkistoja läpi ja etsiä josko sieltä jotain löytyisi.